Voiko opiskelijoiden hyvinvointia mitata?

Opiskelijoiden hyvinvointi on käsitteenä laaja ja moniulotteinen, joka muodostuu muun muassa yksilön fyysisestä ja henkisestä terveydestä, sosiaalisista suhteista ja taloudellisesta tilanteesta. Opintojen kuormitus ja jaksaminen vaikuttavat suoraan siihen, miten opiskelijat voivat arjessaan. Teknologia ja tekoäly ovat tuoneet uusia keinoja tukea ja mitata hyvinvointia oppilaitoksissa, mikä tarjoaa uusia mahdollisuuksia sekä opiskelijoille että oppilaitosten asiantuntijoille. Miten opiskelijoiden hyvinvointia voidaan sitten mitata, ja mitä haasteita sen toteuttamiseen liittyy?

Hyvinvointi on enemmän kuin fyysinen terveys

Opiskelijoiden kokonaisvaltainen hyvinvointi on enemmän, kuin vain fyysinen terveydentila. Fyysisen aktiivisuuden mittaaminen esimerkiksi päivittäisestä liikkumisesta tai istumisesta antaa tietoa vain yhdestä opiskelijan hyvinvoinnin osa-alueesta. Hyvinvoinnin mittaamisen haasteena on ottaa huomioon myös muut elämän osa-alueet, kuten henkinen hyvinvointi, oppimistulokset,, sosiaalinen tuki sekä taloudellinen vakaus.

Opintojen etenemisen seuraaminen, kuten osallistuminen oppitunneille tai kurssisuoritusten kertyminen, voi kertoa paljon opiskelijan hyvinvoinnista. Myös sosiaaliset suhteet, yhteenkuuluvuuden tunne ja perheen tuki ovat keskeisiä hyvinvoinnin elementtejä, jotka tulisi huomioida mittaamisessa.

Mittaamisen haasteet ovat moninaiset

Hyvinvoinnin mittaaminen ei ole helppoa, sillä se vaatii tarkkuutta ja luotettavia menetelmiä. Mittareita arvioidessa puhutaan usein kahdesta tärkeästä asiasta: luotettavuudesta ja osuvuudesta (reliabiliteetti ja validiteetti). Luotettavuus tarkoittaa, että mittaustulokset pysyvät johdonmukaisina, kun taas osuvuus viittaa siihen, kuinka hyvin mittari oikeasti mittaa juuri sitä asiaa, jota on tarkoitus tutkia.

Mikäli esimerkiksi istumista mitataan itsearviointikyselyllä, tulokset voivat olla epäluotettavia, sillä ihmiset eivät yleensä kiinnitä huomiota päivittäisiin istumistottumuksiinsa. Objektiiviset mittarit, kuten liikettä seuraavat laitteet, voivat antaa hyvin erilaista dataa kuin henkilön oma arvio. Tämä osoittaa, miten tärkeää on käyttää menetelmiä, jotka ovat sekä luotettavia että osuvia, jotta saadaan todellisia ja hyödyllisiä tuloksia.

Kokonaistyömäärän ja suhteellisen kuormituksen mittaaminen

Opiskelijoiden kokema kokonaistyömäärä, etenkin silloin kun he yhdistävät täysipäiväisen opiskelun ja työnteon, voi olla merkittävä stressitekijä. Opettajilla ei aina ole kokonaiskuvaa siitä, kuinka paljon opiskelijalla on kuormitusta opiskelun ulkopuolella, mikä tekee hyvinvoinnin seurannasta haastavaa. Myös opiskelijat itse saattavat aliarvioida tai olla tietämättömiä omasta jaksamisestaan, mikä voi johtaa esimerkiksi uupumiseen.

Kuormituksen mittaaminen tulisi ottaa huomioon niin kokonaistyömäärän kuin suhteellisen kuormituksen näkökulmasta. Suhteellinen kuormitus tarkoittaa sitä, että opiskelijoiden yksilölliset valmiudet, kuten resilienssi, stressinsietokyky, unen määrä ja sosiaalinen tuki, vaikuttavat siihen, kuinka raskaalta tietty työmäärä heistä tuntuu. Tämä vaatii yksilöllisempää lähestymistapaa hyvinvoinnin mittaamiseen.

Arjen selviytymistaidot ja ajanhallinta osana hyvinvointia

Hyvinvoinnin mittaaminen ei rajoitu vain fyysisiin tai henkisiin tekijöihin. Opiskelijoiden selviytymistaidot ja ajanhallinta ovat myös merkittäviä osia heidän kokonaisvaltaista hyvinvointiaan. Nämä taidot kehittyvät opintojen aikana, ja niiden mittaaminen voi antaa arvokasta tietoa siitä, kuinka hyvin opiskelijat pärjäävät arjessaan.

Hyvinvointimittarit voivat keskittyä paitsi tietyn ajanjakson kuormitukseen, myös pidempiaikaisiin prosesseihin, kuten opiskelijoiden kehittymiseen ja hyvinvoinnin muutoksiin. Tällaiset mittarit tarjoavat oppilaitoksille tietoa siitä, miten opiskelijoiden hyvinvointi kehittyy ajan kuluessa ja miten tukitoimia voitaisiin kohdentaa paremmin.

Tuki ja mittaaminen kulkevat käsi kädessä

Opiskelijoiden hyvinvoinnin mittaaminen on monimutkainen prosessi, joka vaatii tarkkoja ja luotettavia mittareita. Fyysisen, henkisen, sosiaalisen ja taloudellisen hyvinvoinnin mittaaminen on tärkeää, jotta oppilaitokset voivat tukea opiskelijoita kokonaisvaltaisesti. Tekoäly ja teknologia tarjoavat uusia mahdollisuuksia hyvinvoinnin mittaamiseen, mutta mittareiden luotettavuuden ja osuvuuden varmistaminen on keskeistä, jotta tuloksia voidaan käyttää tehokkaasti.

Hyvinvoinnin mittaaminen ei saa jäädä vain yksittäisten mittausten tasolle, vaan sen tulisi olla jatkuva prosessi, joka huomioi myös hyvinvoinnin muutokset ajan myötä. Keräämällä tietoa pitkin lukuvuotta, on todennettavissa sekä yksilön että oppilaitoksen vaihtelut ja kehitys kullakin osa-alueella. Näin oppilaitokset voivat seurata opiskelijoiden hyvinvointia paremmin, ja tarjota paremmin kohdennettuja tukitoimia sekä varmistaa opiskelijoiden jaksaminen ja suoriutuminen opintojen aikana.

Seurannalla paremmin kohdennettuja tukitoimia

Keräämällä säännöllisesti tietoa opiskelijoiden hyvinvoinnista ja jaksamisesta, oppilaitoksen asiantuntijoilla on mahdollisuus kohdentaa tukitoimia entistä tarkemmin – sinne missä niitä eniten tarvitaan. Kohdentamisella voi tarjota esimerkiksi ylimääräisten tukipalvelujen tarjoamista juuri niille opiskelijoille, jotka kokevat eniten kuormitusta, tai tukipalvelujen kehittämistä niin, että ne vastaavat opiskelijoiden tarpeita eri opintovaiheissa. Systemaattinen seuranta auttaa tunnistamaan myös kausittaisia haasteita, kuten tenttijaksojen tai harjoittelujaksojen aiheuttamaa kuormitusta, jolloin tukea voidaan tarjota ennakoivasti. Näin opiskelijoita voidaan auttaa selviytymään haastavista jaksoista, ja tarjota tukea aiemmin. 

Matalan kynnyksen tuki ennaltaehkäisee opiskelijoiden jäämistä yksin, ja kasvattaa heidän mahdollisuuksiaan suoriutua ja menestyä opinnoissaan. Kenties tärkein mittari opiskelijan hyvinvoinnista on tämän oma kokemus siitä, ja yhtä tärkeää kuin mitata opiskelijoiden hyvinvointia, on vaikuttaa siihen.  

Lähteet:

Pesola, A. (2023). “Voiko opiskelijan tuen vaikuttavuutta mitata?”. Voiko opiskelijan kokonaishyvinvointia mitata? Webinaari. https://www.youtube.com/watch?v=lIUR8rJzkpg

Sarmia, V. (2023). “Voiko opiskelijan tuen vaikuttavuutta mitata?”. Opiskelijoiden tukemisen vaikutuksen mittaaminen. Webinaari. https://www.youtube.com/watch?v=lIUR8rJzkpg